tuntematon pysähtyy kadulla saadakseen muistosta kiinni

Siitä taitaa olla nyt puolitoista vuotta

Viimeksi kävin siellä syksyllä, kun oli kosteaa ja pimeää

Mikään ei ollut muuttunut

Valkoisesta lääkepurkista oli tullut etanoitten koti

Kaljatölkit olivat haalistuneet ja mullan peitossa

Veritahrat olivat kadonneet kokonaan

Poltin tupakan ja ihmettelin maailmaa

Miten minulla voikaan olla ikävä sitä iltaa

Sinä iltana olin rauhallinen ja jokseenkin onnellinen

Sairas maailma, sairas minä

Kiharsin hiukset, laitoin huulipunaa

Olen valmis lähtemään, mutta mihin ?

Haluaisin vain ottaa junan tai linja-auton johonkin kauas pois

Eksyä johonkin uuteen kaupunkiin